Eroon koronasta vähentämällä puheen muodostamaa aerosolia

Yhteenveto

Uusi koronavirus, SARS-CoV-2, joka aiheuttaa joskus vakavaksikin yltyvän koronavirustaudin, COVID-19, leviää hengitysteiden kautta. SARS on nimensä "Severe Acute Respiratory Syndrome" mukaisesti vaikean akuutin keuhkosairauden aiheuttaja.

Eräs merkittävimmistä syistä sen nopeaan leviämiseen on puheen aiheuttama aerosoli virushiukkasineen.

Säilyttämällä riittävät turvaetäisyydet (vähintään yksi metri) sekä vähentämällä puheen tuottamia pisaroita ja uloshengittämämme aerosolia maskia käyttämällä, rajoittamalla tarpeetonta äänen tuottamista ja yskimällä kyynärtaipeeseen voimme estää koronavirusta tartuttamasta läheisyydessämme olevia kanssaihmisiä.

Noudattamalla pandemian aikana “hiljaisuuden kulttuuria” voimme itse kukin vaikuttaa merkittävällä tavalla epidemian kehitykseen, suojella lähimmäisiämme ja jopa taltuttaa koronaviruksen.

Hallituksen hybridistrategia ei huomioi tartuntojen ennaltaehkäisyn tärkeyttä

Hallitus linjasi 4. toukokuuta 2020 suunnitelmansa koronakriisin hallinnan hybridistrategiaksi ja rajoitusten vaiheittaisesta purkamisesta, jota on kuvattu sananparrella testaa, eristä, jäljitä ja hoida. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä pandemian hallitsemiseksi, koska siitä puuttuu tärkein osa: preventio eli infektion ennaltaehkäisy.

Sananparren pitäisi tämän vuoksi olla estä, testaa, eristä, jäljitä ja hoida. Suomalaisia olisi viimeistään toukokuussa pitänyt varoittaa viruksen leviämisestä aerosolimuodossa ja antaa viimeisimpään tutkimukseen ja asiantuntemukseen perustuvia ohjeita suojautumiskeinoista aerosolitartuntoja vastaan. Näin ei ole kuitenkaan tehty, vaikka toimenpiteitä ilmateitse leviävää aerosolia vastaan on ehdotettu jo ainakin maaliskuun lopusta lähtien.

Ensimmäinen suomalainen julkaisu aerosolitartuntojen mahdollisuudesta ei herättänyt keskustelua

Julkaisimme yhdessä Wihurin tutkimussäätiössä työskentelevän professori Petri Kovasen, synnytysten ja naistentautien erikoislääkärin LKT Henrik Rosendahlin ja Helsingin yliopiston sisätautiopin professori Per-Henrik Groopin kanssa 15.5.2020 Suomen Lääkäriliiton julkaisemassa Lääkärilehdessä näkökulma-artikkelin otsikolla “Aerosolivälitteinen SARS-CoV-2-tartunta - aliarvioitu vaara”.

Kerroimme tällöin ensimmäisten joukossa suomalaiselle lääkärikunnalle koronaviruksen aerosoliteitse tapahtuvasta leviämisestä. Artikkeli ei kuitenkaan herättänyt merkittävää julkista mielenkiintoa muutamaa yksittäistä kirjoitusta lukuun ottamatta, vaikka aihe on keskeinen osa epidemian hallintaa ja koronavirustaudin tukahduttamista.

Olin jo 7. huhtikuuta European Respiratory Society COVID-19-forumilla kirjoittanut asiasta otsikolla ”New way of infection: aerosol”.

Ilmaisin tällöin syvän huoleni aerosolitartuntojen mahdollisuudesta, kuten olin jo maaliskuun lopulta lähtien tehnyt hallitukselle ja THL:lle.

Johtopäätökset olivat:

1. On vältettävä puhumista sisätiloissa, ellei se ole aivan välttämätöntä, koska kuka tahansa on voinut saada tartunnan tietämättään.
2. Ulkona on pidettävä keskustellessa noin neljän metrin etäisyys
3. Ainakin kauppojen ja julkisten rakennusten henkilökunnan olisi oltava suojattuna kasvosuojaimilla.
4. Ilmanvaihtojärjestelmiin on keskeisissä paikoissa asennettava virussuodattimet.

Näiden keinojen avulla olisi mahdollista vähentää muita rajoituksia taistelussa koronavirustatia vastaan, mutta samalla kuitenkin pelastaa tuhansia ihmishenkiä ja satoja tuhansia ihmisiä infektiolta.

Toukokuussa HUS:in infektiotautien ylilääkäri Asko Järvinen luonnehti MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa ilmateitse tapahtuvia tartuntoja turhaksi pelotteluksi. Hänen mukaansa “[ilmateitse tapahtuvilla tartunnoilla ei ole] isoa merkitystä tämän taudin tartuntaketjussa”. Heinäkuussa 239 asiantuntijaa ympäri maailmaa lähestyi Maailman terveysjärjestö WHO:ta avoimella kirjeellä, jossa he varoittivat aerosolitartuntojen uhasta ja kiinnittävät huomiota nimenomaan tuuletuksen ja ilmanvaihdon tärkeyteen.

Miksi koronaviruksen ilmatartunnan mahdollisuutta vähätellään ja miksi sen hyväksymisen rima on asetettu niin korkealle?

On epäselvää miksi koronaviruksen ilmatartunnan mahdollisuutta vähätellään ja miksi rima tieteellisen näytön osalta on niin korkealla. Eräs mahdollinen selitys voi olla, kuten 8. heinäkuuta 2020 Mediuutisissa julkaistussa artikkelissa huomautettiin, paniikin pelko, jonka aerosolitartuntojen toteamisen pelätään aiheuttavan kun ymmärrettäisiin tartuntavaaran vaanivan kaikkialla.Ilman uudenlaista suojautumisstrategiaa jouduttaisiin pidentämään turvaväliä kahdeksaan metriin, eikä sisätiloissa voisi oleskella yhdessä juuri ollenkaan.

Koronaviruksen tartuntareitti

Infektio syntyy SARS-CoV-2-viruksen tunkeutuessa ilmateihin. Sen on aiemmin katsottu tarttuvan pääasiallisesti lähikontaktissa ja pisaratartuntana muun muassa yskäisyjen tai niistämisen seurauksena ympäristöön levinneistä pisaroista.

Näkökohtia myös aerosolivälitteisen tartuntareitin mahdollisuudesta on kuitenkin ollut esillä ainakin siitä lähtien kun suomalainen tutkimusryhmä Aalto-yliopiston energiatekniikan apulaisprofessori Ville Vuorisen johdolla toi sen selvästi esille MTV:n haastattelussa 28. maaliskuuta 2020. “Pisarat [eli aerosoli] lentävät pilvenä ihan erityyppisen matkan kuin isot pisarat. Suositus on ehdottomasti tässä vaiheessa se, että koronaviruksen suhteen pitäisi pysyä sisällä”, Vuorinen huomautti tällöin. Tämä haastattelu sai minut keuhkolääkärinä ymmärtämään koronaviruksen ”salaisuuden” ja johti yrityksiini saada viranomaiset kaikkialla maailmassa ohjeistamaan väestöään suojautumaan aerosolilta.

Koronavirukseen sairastunut henkilö levittää jo pelkästään hengittämisen ja puhumisen yhteydessä virushiukkasia sisältävää aerosolia, joka muodostaa tartuntavaaran. Sittemmin sama tutkimusryhmä julkaisi 6. huhtikuuta animaation yskäisyn ja myöhemmin animaation puhumisen tuloksena huoneilmaan levittämistä pisara- ja aerosolipilvistä. “Jos koronavirustartunnan saanut yskijä kävelee pois ja lähelle samaa paikkaa saapuu toinen ihminen, ilmassa leijuvat äärimmäisen pienet koronavirusta sisältävät aerosolihiukkaset voivat päätyä tämän toisen ihmisen hengitysteihin”, Vuorinen kommentoi 6. huhtikuuta Ilta-Sanomille. Pienen pienet pisarat eli aerosoli käyttäytyvät tupakansavun tavoin ja “pilvet” leijailevat lähellä hengityskorkeutta pitkän aikaa. Erilaisia skenaarioita äärimmäisen pienten koronavirusta sisältävien aerosolihiukkasien leviämisestä on paljon, jonka vuoksi tarvitaan lisää tutkimusta, mutta joka tapauksessa meidän on parhaamme mukaan suojauduttava

Yskäisystä välittyneet pisarat laskeutuvat pian lattialle, mutta aerosoli voi jatkaa matkaansa metrien päähän ilmavirtojen ja pyörteiden mukana. Puhuessa syntyvä aerosoli voi jäädä leijumaan ilmaan jopa kolmen tunnin ajaksi. Aerosolin mukana kulkeutuvat koronavirukset ovat tartuttavia noin tunnin ajan. (van Doremalen ym. 2020)

Aerosolitartunnan estäminen puhetta vähentämällä

Koronavirustauti leviää myös täysin oireettomilta vaikuttavien taudinkantajien kautta, jonka vuoksi emme voi koskaan olla täysin varmoja siitä, kuka on terve ja kuka on sairas.

Meidän tulee rajoittaa puhuminen aivan välttämättömimpään, jotta suojelisimme kanssaihmisiämme aerosolin mukana kulkeutuvien virusten tarttumisvaaralta. Tämä koskee erityisesti ahtaita, huonosti ilmastoituja ja väentungoksesta kärsiviä sisätiloja. Tämä voi tuntua sinusta hämmentävältä, jopa mahdottomalta ja typerryttävän yksinkertaiselta ratkaisulta.

On kuitenkin huomattava, että viestintätapamme ovat jo muuttuneet. Tänä päivänä monet meistä käyvät lyhytsanaista keskustelua älypuhelimien välityksellä. Nykyaikaiset viestintämenetelmät ja -tekniikat, kuten laitteet, jotka muuntavat kirjoituksen ääneksi, ovat jo olemassa.

Koronapandemian aikana tarvitsemme uudenlaista, mahdollisimman vähän puheeseen nojautuvaa, kanssakäymiskulttuuria. Jopa vanhan kunnon liitutaulunkin voi valjastaa viestintävälineeksi. Niin työpaikoilla kuin kodeissakin on arvioitava, mikä menetelmä on kussakin tapauksessa sopivin. Älä siis pidä suuta auki, pidä se mieluummin kiinni muiden ja itsesi vuoksi. Mene ulos keskustelemaan.

Paikoissa ja tilanteissa, joissa puhumisen merkittävä rajoittaminen on kohtuutonta, esimerkiksi kouluissa, vanhusten hoitokodeissa ja sairaaloissa, on syytä käyttää mahdollisimman tehokkaita, vähintään FFP2/N95-standardin omaavia hengityssuojaimia. Maskia on syytä käyttää myös ruuhkaisissa, huonosti ilmastoiduissa ja suljetuissa tiloissa.

Kangasmaskit ja kirurgiset suu-nenäsuojat ovat arkisessa käytössä tyhjää parempia. Kasvosuojaimet suojaavat jossain määrin sinua ja kanssaihmisiäsi koronavirustaudilta. Terveydenhuollon toimintaympäristöissä vaillinaisella suojautumisella on kuitenkin ollut kohtalokkaita seurauksia, kun tuhannet lääkärit, sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset ympäri maailmaa ovat sairastuneet ja kuolleet koronavirustautiin, koska eivät ole osanneet suojautua aerosolilta asianmukaisesti.

Suosin itse FFP2/N95-hengityssuojaimia, mutta kirurgisten maskien ja kangasmaskien hyöty silloin, kun molemmat osapuolet käyttävät niitä, on merkittävästi maskin mitattua suojaustehoa parempi, koska virusten on läpäistävä sekä taudinkantajan että (oletettavasti) terveen maskit. Virukset eivät myöskään leiju ilmassa itsekseen, vaan hiukkasissa, joissa voi olla muun muassa soluja, suoloja ja nestettä. Itse asiassa irrallisista viruksista koostuvan aerosolin tuottaminen on vaikea tehtävä, vaikka tähän pyrittäisiin teknisesti korkeatasoisin välinein laboratorio-olosuhteissa.

Maskeja, joissa on uloshengitysventtiili, ei tule käyttää, koska ne voivat levittää viruksia uloshengityksen tai yskäisyn yhteydessä. Venttiili aukeaa ulos hengittäessä ja sulkeutuu sisään hengittäessä.

Lue maskeista enemmän esimerkiksi Trisha Greenhalghin ja Jeremy Howardin suomennetusta kirjoituksesta “Maskit kaikille? Tiede sanoo kyllä”. Ilmavälitteisestä leviämisestä on puolestaan tarjolla Dustin Poppendieckin “Ilmavälitteinen leviäminen. Mitä se oikein tarkoittaa?".

Aerosolin aiheuttamat erityiset vaaratilanteet

Hengitysilma-aerosolin mukana ympäröivään ilmaan leviävät virukset tuottavat ongelmia erityisesti samaan huonetilaan kokoavissa tapahtumissa, joissa on paljon ihmisiä niin yleisönä kuin esiintyjinäkin, kuten konserteissa, oopperassa, teatterissa ja elokuvissa. Näissä ympäristöissä korostuu puhumisen välttämisen tärkeys myös odottamisen ja taukojen aikana. Jos näissä olosuhteissa pysytään hiljaa, kuten muutenkin on tarkoitus, voidaan esityksistä nauttia ilman maskeja.

Urheilukilpailuissa yleisön täyttämissä katsomoissa puheen ja kannustushuutojen hillitsemiseen totuttelu voi aiheuttaa erityisiä haasteita. Arvovalinta on meidän: hiljainen katsomo, kilpailu ilman yleisöä vai ei urheilukilpailuja lainkaan? Ravintolat, kahvilat ja erityisesti yökerhot ja baarit ovat epidemian hallinnan kannalta ongelmallisia, koska ihmiset käyvät niissä nimenomaan seurustelemassa. Kovaääninen musiikki voi pakottaa puhujan kurottautumaan lähemmäs kuulijaa sekä käyttämään kovaa, erityisen paljon aerosolia tuottavaa ääntä. Myöhäiset aukioloajat ja alkoholinkäyttö vaikeuttavat hiljaista, turvallista yhdessäoloa.

Oman erityisen ympäristönsä muodostavat oppilaitokset, joiden pitäisi mahdollisuuksien mukaan kyetä täyttämään tehtävänsä poikkeusolojenkin aikana. Parhaimmillaan opetus voisi onnistua perinteiseen tapaan, jos muualla yhteiskunnassa totutaan tartunta- ja tarttumisvaaraa vähentävään “hiljaisuuden kulttuuriin”. Muussa tapauksessa on ryhdyttävä ripeästi toimiin koulujen toimintaedellytysten turvaamiseksi poikkeusoloissa.

Pisaratartunta ei selitä koronaviruksen nopeaa leviämistä

Tähän asti virallinen kanta, että koronavirus leviää pääasiassa pisaratartuntana yskäisyistä, niistämisestä tai aivastuksesta, ei selitä sitä, että jo yli 20 miljoonaa ihmistä on sairastunut koronavirustautiin sellaisella nopeudella, jonka olemme kokeneet. Niin moni ei varmasti ole yskinyt päin toista ihmistä.

Aerosolitartunta kuitenkin selittää viruksen nopean etenemisen. Puheen muodostamalta aerosolilta ei ole suojauduttu missään päin maailmaa, joten koronavirus on vapaasti päässyt tartuttamaan ihmisiä sitä kautta. Tämä selittää myös sen, että koronavirus on erityisen voimakkaasti iskenyt Välimeren maissa, missä ollaan puheliaita ja äänekkäitä, sekä usein asutaan ahtaasti kolme ikäpolvea yhdessä.

Oireetonkin tartunnan saanut levittää puhuessaan hengitysilman välityksellä virusta ympäristöönsä niin työpaikoilla ja eri tilaisuuksissa kuin kotioloissakin. Sitä, että itse ja kuka muu tahansa on voinut saada tartunnan, ei ole osattu riittävällä tavalla huomioida. Lähtökohdan pitäisi olla: ”Minä olen voinut saada tartunnan, ja niin olet sinäkin voinut”, ja käyttäytyminen sen mukaista.

WHO:n muuttunut kanta

Maailman terveysjärjestö WHO ei 7. heinäkuuta asti myöntänyt SARS-CoV-2-viruksen aerosolitartuntareitin olemassaoloa. Sen jälkeen, kun 239 tutkijan ryhmä painotti avoimessa kirjeessään aerosolien merkitystä, WHO on kuitenkin myöntänyt aerosolin olevan mahdollinen tartuntareitti.

WHO:n ja monen muun kielteinen kanta aerosolia kohtaan perustuu suureksi osaksi yli 80 vuotta vanhaan oppirakennelmaan, jonka mukaan ainoastaan paljon koronavirusta virulentimmat virukset (ja bakteerit) tarttuvat aerosoliteitse. Tällaisia ovat esimerkiksi tuhkarokko ja tuberkuloosi. Tämän käsityksen mukaan koronaviruksen pitäisi tartuttaa paljon tehokkaammin voidakseen olla aerosolivälitteinen.

Tuhkarokko on noin 10 kertaa virulentimpi kuin uusi koronavirus. Jokainen virus on kuitenkin omanlaisensa, eikä virus välitä ihmisen antamista määritelmistä. Koronavirus on erityisen salakavala, koska se monessa suhteessa käyttäytyy eri tavoin kuin aiemmin tunnetut virukset. Näin se onnistuu “huijaamaan” niin immuunipuolustustamme kuin ilmeisesti myös vanhoihin oppeihin juuttuneita tutkijoita ja asiantuntijoita.

Koronaviruksen tarttumista aerosoliteitse ei haluta hyväksyä senkään takia, ettei aerosolireitin olemassaoloa ole kokeellisesti todistettu. Jos vain satunnaistetut – mielellään myös sokkoutetut – kokeelliset tutkimukset hyväksytään tieteelliseksi evidenssiksi, valtaosa kaikesta siitä, mitä tiedämme ravinto-, ympäristö- ja elintapaperäisten altistusten tuottamista sairauksista ja niiden syntymisestä, on hylättävä.

Todistustaakka ei käyttäydy niin, että lähes riskitöntä ennaltaehkäisykeinoa kannattavan pitää kokeellisesti vedenpitävästi todistaa keinon toimivuus sitä vastustavalle.

Sellainen tutkimusasetelma, missä koronavirustautia sairastavia ihmisiä pantaisiin tartuttamaan terveitä, on mahdoton. Sitä ei hyväksyttäisi missään eettisessä toimikunnassa. Näin ollen kokeellista todistetta asiasta ei tulla koskaan saamaan. Tällaisessa tilanteessa terveen järjen mukaisten johtopäätösten on oltava riittäviä. Viivyttely maksaa ihmishenkiä ja rahaa.

Aerosolin muodostuminen

Lepohengitykseen verrattuna uloshengitysilman nopeus puhuessa on noin viisin-kymmenkertainen. Laulettaessa, huudettaessa ja kevyessä ruumiillisessa työssä se on noin 15-kertainen. Yskittäessä ja niistettäessä puolestaan jopa yli 50-kertainen.

Mitä nopeampaa uloshengitys on, sitä enemmän pisaroita ja aerosolia muodostuu, kun niitä irtautuu ilmateiden pinnoilta hengitysliikkeidenkin seurauksena. Äänihuulten väreily lisää omalta osaltaan niiden muodostumista.

Kanssakäyminen ja käsihygienia

Syy siihen, miksi vähintään yhden metrin turvavälejä tulee noudattaa, on perusteltavissa sosiaalisen kanssakäymisen helpottamiseksi. Sosiaalinen etäisyys on epätarkka, ja täten tehoton ilmaisu, kuvaamaan kaikkien terveyttä ja hyvinvointia vaalivaa käyttäytymismallia. Pikemminkin tulee puhua turvavälistä tai etäisyydestä liittämättä käsitteeseen sanaa “sosiaalinen”.

Kanssaihminen ei ole sellaisenaan tartuntavaarallinen, vaan koronavirusinfektion vaara muodostuu yskiessä, puhuessa ja hengittäessä. Toisen ihmisen koskettaminen ei ole itsessään vaarallista. Koronavirus ei leviä nykytiedon valossa ihohuokosten kautta. Hiljainen halaaminen on turvallista ja kädestäkin voi pitää kiinni omassa perhepiirissä, mutta tartuntariskit on muuten syytä aina pitää mielessä.

En ole löytänyt yhtään tapausselostusta siitä, miten ja missä koronavirus olisi tarttunut fomiittien (kontaminoitujen pintojen) kautta. Fomiittireitti ei siis ole merkittävä, mutta kuitenkin teoreettisesti mahdollinen (esimerkiksi sairastunut on yskinyt käteensä ja ottanut kiinni kaiteesta, jonka jälkeen terve yksilö on tarttunut kaiteeseen kädellään ja virushiukkaset ovat päätyneet sormista nenän tai suun kautta hengitysteihin).

Pidän kaikkein todennäköisimpänä sitä, että koronavirus tarttuu ja leviää pääasiassa ilmateitse. Aerosolitartunta on palapelin puuttuva osa, jonka olemassaoloa ei haluta laajasti myöntää, mutta mikä on pakko tunnustaa.

Hyvä käsihygienia kuuluu meistä jokaiselle, mutta sitä on korostettu liian yksipuolisesti koronaviruspandemian aikana. Käsihygienian noudattaminen on hyvä keino välttää myös muita tartuntatauteja, mutta se ei ole yksinään keino koronatartunnan estämiseksi.

Turvavälit ja etäisyys

Tavallinen hengitysilma ulottuu noin puoleen metriin sisätiloissa hengitettäessä. Näin ollen hiljaisessa yhdessäolossa metrin turvavälit riittävät.

Hyvä tuuletus ja ilmanvaihto mielellään hyvällä virussuodattimella on tärkeä seikka, joka kaikkien on huomioitava.

Ulkona riittävä puhe-etäisyys on noin 3-4 metriä tuulisuuden mukaan.

Käveltäessä olisi järkevintä noudattaa viiden metrin ja juostaessa 10–20 metrin etäisyyksiä riippuen vauhdista. Hengitys on tällaisissa ruumiillisia ponnistuksia vaativissa tilanteissa nopeutunutta ja aerosolipilvi myös suurempi. Lisäksi takaa tuleva liikkuu edellä kulkevan jättämän aerosolipilven läpi.

Syy siihen, miksi turvavälit ovat omalta osaltaan vähentäneet tartuntoja on, että muut ihmiset saavuttava aerosoli- ja pisaramäärä vähenee. Sisätiloissa aerosoli jää kuitenkin leijailemaan pidemmäksi ajaksi näkymättömään muotoon. Ihmissilmä ei kykene näkemään näitä virusta sisältäviä aerosoleja, mutta ne leviävät kuten tupakansavu.

Puheen vähentäminen on keino koronan taltuttamiseksi

Suomalaiset tunnetaan maailmalla puhumattomuudesta ja samaa on toisteltu vuodesta toiseen myös kotimaassa. Ehkä meistä suurin osa suhtautuisi lisääntyneeseen hiljaisuuteen vielä ponnekkaammin, jos sen hyödyistä koronaviruksen tukahduttamisessa kerrottaisiin avoimesti. Kaikkea tarpeetonta puhumista olisi vältettävä ja jokaisen meistä olisi kiinnitettävä huomiota hiljaisuuden merkitykseen kriisin keskellä.

Sairaaksi itsensä tuntevien pitää pysyä kotona. Koska kuitenkin (vielä) oireettomia tartuttajia on huomattavan suuri osa, viruksen sulkeminen omaan kehoon, tai perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun sanoin “viruksen saaminen takaisin pulloon” ja korkin (eli suun) pitäminen kiinni, on tehokkain keino sen leviämisen estämiseksi.

Käytännössä tilanne vastaa koko väestön karanteenia, mutta tällä kertaa kyse on suun pitämisestä supussa.

Karkeasti arvioituna koronaviruksen elinkaari on noin kuukausi yhteenlaskettuna 14 vuorokauden itämisajasta, 14 vuorokauden keskimääräisestä COVID-19 sairastamisajasta ja siitä toipumisen jälkeisestä kolmen vuorokauden tartuttamisajasta. Äsken on tosin arvioitu sen elinajaksi ainoastaan 9 vuorokautta.

Eli jos pitäisimme suumme supussa noin kuukauden ajan, niin koronaepidemia olisi poissa. Samaan aikaan lisäisimme edelleen väestötason testausta tilanteen seuraamiseksi ja parantaisimme koronaviruksen vastaisia toimenpiteitä rajoillamme, jottei tauti alkaisi uudelleen levitä maassamme. Korona olisi näillä toimilla pian poissa päiväjärjestyksestä.

Onko maailmalla edellytyksiä hiljaisuuteen?

Nykyisin käytetyillä tavanomaista elämäämme rajoittavilla puolinaisilla toimenpiteillä koronakriisi voi jatkua kuukausia, pahimmassa tapauksessa jopa vuosia, ellei tehokasta ja turvallista rokotetta onnistuta valmistamaan. Tämä saattaa motivoida nojaamaan uuteen, olkoonkin hyvin poikkeukselliseen menetelmään, jonka tavoitteena ei ole vain viruksen leviämisen estäminen, vaan sen tukahduttaminen huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Mitä nopeammin pääsemme palaamaan normaaliin, sen parempi.

Onnistuessaan maskinkäyttö yhdistettynä hiljaisuuteen voisi olla malli myös muille maille, minkä seurauksena koronakriisi väistyisi taka-alalle.

Miljoonia koronavirustautiin liittyviä sairastumisia, satoja tuhansia kuolemia ja mahdollisesti jopa miljoonia pitkäaikaisvaivoja estettäisiin.

Maskien lisäksi tarvitsemme miljoonia hiljaisia ihmisiä, jotka välttäisivät suuria väkijoukkoja, noudattaisivat varovaisuutta ja toimisivat muut huomioiden.

Eri mailla on kuitenkin eri valmiudet toteuttaa hiljaisuus käytännössä.

Meidän suomalaisten tiedetään jo ennestään voivan “vaieta kahdella kielellä”, tämä onnistunee varmaan muillakin kielillä.

Nyt, kun olemme koronaepidemian toisen aallon kynnyksellä, nousee arvoon arvaamattomaan vanhan sanonnan “puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa” merkitys tartuntojen estäjänä ja viruksen tukahduttajana.

Kirjoittaja

Keuhkolääkäri Alexander van Assendelft on entinen Kymenlaakson keskussairaalan johtava lääkäri ja keuhkosairauksien osaston apulaisylilääkäri. Hän valmistui vuonna 1970 Baselin yliopistosta Sveitsistä ja omaa 50 vuoden kokemuksen keuhkosairauksista.

Van Assendelft ryhtyi seuraamaan koronavirustaudin etenemistä maaliskuun lopulla. Koronavirustaudin vastaisessa toiminnassaan hän on kiinnittänyt huomiota erityisesti aerosolitartunnan uhkaan.

Voit lukea van Assendelftin, Henrik Rosendahlin, Per-Henrik Groopin ja Petri Kovasen Lääkärilehdessä 15. toukokuuta 2020 ilmestyneen artikkelin tästä.

Kiitokset

Haluan kiittää Eroon koronasta -työryhmän Thomas Brandia ja emeritusprofessori Matti Jantusta arvokkaasta palautteesta ja parannusehdotuksista artikkelia kirjoittaessani. Kieliasun tarkastuksesta haluan välittää kiitokseni LKT Henrik Rosendahlille. Kiitos myös Riina Rupposelle artikkelini kuvittamisesta.

Kaikki mahdolliset virheet ovat omiani.