Vastaus

Pandemian- ja epidemianhallinnan terveydellisiä ja terveydenhuollollisia vaikutuksia tarkasteltaessa tärkeimpiä tekijöitä ovat:

1. Tartuntatapauksien lukumäärä
2. Taudin leviämisen tavat
3. Taudinaiheuttajan aiheuttaman taudin vakavuus

Epidemian- ja/tai pandemianhallintastrategialla viitataan sellaiseen kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jolla tässä tapauksessa koronaviruksen aiheuttaman taudin vaikutuksia pyritään ennaltaehkäisemään, hillitsemään ja hallitsemaan (esim. tukahdutus, hybridi) yhteisöllisellä tasolla tietyllä aikavälillä erilaisia hallintakeinoja noudattaen. Hallintakeinoilla viitataan puolestaan eri toimenpiteisiin (esim. etätyöt, maskit, turvavälit, kontaktien jäljitys, testaus), joihin viranomaiset ja/tai kansalaiset ryhtyvät strategian toteuttamiseksi. Yhdessä hallintakeinot muodostavat toimintamalliksi kutsutun kokonaisuuden.

Koronavirustauti on aiheuttanut globaalin pandemian, joten perinteisiä epidemianhallinnan käytäntöjä on täydennettävä kansainväliset pitkän matkan yhteydet ja rajanylitykset kattavilla hallintakeinoilla. Koronapandemiaa ei voida hallita "hopealuotistrategialla", koska optimaalinen strategia riippuu lukuisista eri tekijöistä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että strategian toteuttamiseksi käytettyjä hallintakeinoja voidaan joutua muuttamaan, keskeyttämään, tehostamaan ja niin edelleen pandemiatilanteesta ja paikallisesta epidemiasta riippuen. Tämä edellyttää tasapainoilua monien oikeushyvien, lainsäädännön ja käytännön näkökohtien välillä.

Lähestymistavat yleistasolla

Tukahduttaminen (engl. suppression) tarkoittaa tartuntojen painamista päämäärätietoisin (1) muin kuin farmaseuttisin toimin, (2) lääketieteellisin hoidoin ja/tai (3) rokottein nollan tuntumaan, niiden ja pitämistä nollassa tai nollan tuntumassa ennakoivin torjuntatoimin. Toimien yhdistelmässä pyritään siihen, että yhteiskunnan normaaliin toimintaan kohdistuu lopulta mahdollisimman vähän rajoituksia. Eriasteisia esimerkkejä tästä lähestymistavasta ovat olleet muun muassa Etelä-Korea, Vietnam, Ruanda ja Islanti. Tukahduttamistilanteen ylläpitäminen edellyttää pitkäaikaisia epidemian hallintatoimia, kunnes rokotekattavuus ja/tai antimikrobiset hoidot on saatu sille tasolle, että taudin ei enää arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa. Tämän jälkeen rajatoimia voidaan höllätä ja/tai perustaa matkustuskäytäviä/-kuplia.

Eliminaatio (engl. elimination) puolestaan tähtää siihen, että maassa tai maan sisällä tartuntoja ei ole lainkaan (ns. nollatavoite), ja uusien tartuntojen tartuntatapauksien pääsy maahan estetään tiukalla rajakontrollilla. Tunnetuimpia esimerkkejä koronavirustaudin ja sen aiheuttavan patogeenin eliminaatioon tähtäävistä maista/alueista ovat olleet muun muassa Uusi-Seelanti, Australia, Manner-Kiina ja Taiwan.

Eliminaatiostrategiaa noudattavien maiden sisällä voidaan elää vapaasti ikään kuin globaalia pandemiaa ei olisikaan; hintana on maahantulon erittäin tiukka kontrolli, ja eliminaatiovaiheen alkuvaiheen pitkäkestoisemmat sulkutoimet kaikkien yhteisötartuntojen poistamiseksi. Uusien yhteisötartuntojen havaitseminen johtaa lähes poikkeuksetta tiukkoihin alueellisiin toimiin tartuntojen pysäyttämiseksi ja nollatavoitteen saavuttamiseksi uudelleen Eliminaatioon tähtäävissä maissa voidaan tavata yksittäisiä tartuntatapauksia tai tartuntaketjuja, mutta maissa tähdätään toistuvasti alueellisesti tai valtakunnallisesti yhteisössä ilmenevien tartuntojen poistamiseen. Eliminaatiostrategiassa pyritään siihen, että rokotekattavuus ja/tai antimikrobiset hoidot on saatu sille tasolle, että taudin ei enää arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa. Tämän jälkeen rajatoimia voidaan höllätä ja/tai perustaa matkustuskäytäviä/-kuplia.

Aggressiivinen tukahduttaminen voi kuitenkin johtaa eliminaatioon.

Eliminaatiota tiukempaa lähestymistapaa, poissulkemista (engl. exclusion), ovat toteuttaneet käytännssä eräät Tyynenmeren saarivaltiot ja -alueet. Ne pyrkivät sulkemaan rajansa ennakoivasti jo pandemian alkumetreillä tartuntatapausten maahantulon estämiseksi. Myös monilla niistä on todettu rajatuonnin kautta yksittäisiä tartuntatapauksia, mutta tavoitteena on eristää ja hoitaa tartunnan saaneet ennen kuin tartuntoja ilmenee laajemmin.

Eradikaatio (engl. eradication) tarkoittaa taudin täydellistä hävittämistä maailmasta (pl. tutkimuslaboratoriot ja -laitokset). Tyypillisesti hävitettävinä tartuntatauteina on pidetty niitä, joiden tapauksessa ihminen on ainut isäntä ja joiden vaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää tehokkain ja turvallisin rokottein tai muilla keinoin. Isorokko hävitettiin maailmasta virallisesti joulukuussa 1979.

Eradikaatio ei näytä tällä hetkellä mahdolliselta kehityskululta nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Koronavirustaudin muuntuminen voi muuttua endeemiseksi, jolloin sen hallinta voi vaatia muun muassa toistuvia rokotuksia.

Kaikkiin edellä mainittuihin käsitteisiin liittyy merkittäviä määritelmällisiä epävarmuuksia. Koronaviruksen tukahduttamiselle tai eliminoinnille ei ole kansainvälistä määritelmää, jonka vuoksi jotkut maat – esimerkiksi Uusi-Seelanti ja Taiwan – ovat kehittäneet oman epidemiologisen määritelmänsä.

Eroon koronasta -työryhmä kannattaa koronaviruksen tavoitteellista tukahduttamista Suomessa.