Vastaus

Ensimmäisessä vaiheessa tartunnat on tavoitteellisesti rajoitusten avulla painettava nollan tuntumaan koko maassa. Tämä muistuttaa laastarin repimistä: kertarepäisy aiheuttaa vähemmän haittaa kuin hidas nitkutus. Suomessa reilun kuukauden mittainen ennakoiva tilanteen katkaiseminen todennäköisesti riittäisi painamaan tartunnat hyvin alhaiselle tasolle koko maassa, myös pahimmin epidemiasta kärsivillä alueilla.Tässä on mahdollista soveltaa kevään 2020 kaltaisia keinoja.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen voimakkaimmat rajoitukset voidaan poistaa aluelähtöisesti, ja tartunnat pidetään matalalla tasolla jo ennestään tuttuja keinoja käyttäen. Niitä käsiteltiin käsiteltiin aiemmin työryhmän julkaisemassa muistiossa Vuotava vene.

jälkeen voimakkaimmat rajoitukset voidaan poistaa aluelähtöisesti, ja tartunnat pidetään matalalla tasolla jo ennestään tuttuja keinoja käyttäen:

  • Koronaviruksen pysäyttäminen rajoille. Uusien tartuntojen ja virusmuunnosten saapuminen maahan estetään. Keskeisinä keinoina ovat testaus rajoilla yhdistettynä paremmin toteutettuun valvottuun karanteeniin.
  • Uudet tartunnat ehkäistään. Työkaluvalikoimaan kuuluu lukuisia helppoja ja lähes haitattomia keinoja, kuten käsi- ja yskimishygienia, maskinkäyttö ja ilmanvaihdosta huolehtiminen. Lisäksi kontakteja kyetään rajoittamaan erityisesti silloin, kun se onnistuu helpoimmin (esim. hyvin sujuvat etä- ja vuorottelutyöjärjestelyt). Tilanteissa, joissa on superleviämistapahtuman riski, tarvitaan rajoituksia ja torjuntatoimia varsinkin, jos alueella on havaittu tartuntoja.
  • Tartuntaketjut katkaistaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tartunnat tulee etsiä kattavasti tartuntatapauksesta taakse- ja eteenpäin nopean ja kattavan testauksen avulla, jossa nykytyylisen pistemäisen testauksen lisäksi voidaan käyttää laajempaa seulonta- ja pikatestausta. Jäljityksen nopeuden ja resurssien turvaaminen on erittäin tärkeää. Tartunnan saaneiden ja todetusti altistuneiden karanteeni- ja eristystoimia voidaan tukea ja valvoa jatkotartuntojen ehkäisemiseksi, ja esimerkiksi hotellikaranteeni on mahdollista ottaa käyttöön asuinkumppanien tartuntariskin vähentämiseksi.
  • Rokotusten nopeus. Sen lisäksi, että rokotukset estävät tehokkaasti infektion saanutta sairastumasta vakavaan koronavirustautiin, ne ilmeisesti vähentävät nykytiedon valossa jatkotartuntojen riskiä ja siten vähentävät viruksen kiertoa yhteiskunnassa. Tästä on kuitenkin toistaiseksi vain vähän tietoa, mutta muun muassa Israelista ja Norjasta saadut tiedot tukevat tätä hypoteesia.
  • Paikalliset tiukat torjuntatoimet. Alueellisia ja poikkialueellisia etunojaisia torjunta-, sulku- ja rajoitustoimia on hyödynnettävä aina, kun yhteisössä tavataan tartuntaryppäitä. Epidemian pahenemisen riski on aina olemassa, kun toimia tehdään jälkijättöisesti.

Kansainvälisten kokemusten perusteella edellä mainittu keinovalikoima hyvin toteutettuna mahdollistaisi viime kesän kaltaisen tilanteen: lähes normaalin työssäkäynnin, koulut, sukulaisten ja ystävien tapaamiset, harrastukset ja vastuullisesti järjestetyt sukujuhlat sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumat.

Suomessa ei ole toistaiseksi koettu tilannetta, jossa matalan tartuntatilanteen aikana sovelletaan yllä listattujen keinojen yhdistelmää. Syksyn alussa tartuntoja oli vähän, mutta sisä- ja ulkorajojen terveysturvallisuustoimet olivat olemattomia, testauksessa ja jäljityksessä oli haasteita, maskien käyttö oli vähäistä, ja suuren riskin tilanteita ei juurikaan rajoitettu esimerkiksi yöelämässä.

Ei ole yllättävää, että niin sanottu toinen aalto on koettu. Tällä hetkellä tartuntoja on liikaa eri puolilla maata, jotta yllämainitut kevyemmät toimet yksinään riittäisivät epidemian pitämiseksi hallinnassa.

Hallituksen hybridistrategiasta tuttu testaa, jäljitä, eristä -toimintamalli on paras tilanteessa, jossa tartuntatapauksia ei ole kovin paljon. Rajoitustoimien höllentäminen on järkevintä vasta, kun tartunnat on saatu painettua niin alas, että testaus ja jäljitys on mahdollista toteuttaa tehokkaasti. Laaja, tehokas ja monipuolinen testaus tukee tukahdutustilanteen ylläpitoa yhdessä tiukempien alueellisten toimien kanssa.

Tuuli Lappalainen

Professori Columbian yliopisto

Pidempiä perusteluja useimpiin kysymyksiin löytyy muistioistamme.