Lasten ja nuorten koulunkäynti on turvattava ripein toimin - aikaa ei ole hukattavaksi

Johdanto

Koronavirusepidemian ryöpsähtäminen on uhka lasten ja nuorten perusoikeuksille, hyvinvoinnille ja terveydelle. Olemme vastuussa siitä, että kukin tahollamme ja yhdessä, yhteiskuntana ja yhteisöinä suojelemme ja vaalimme heitä, joiden elämä on vastuullamme. Tehtävämme on tarjota turvallinen ja antoisa toimintaympäristö sekä tänään että tulevaisuudessa.

Epidemian uhka näyttäytyy oppilaitoksissa ja niiden yhteydessä monella tavalla suoraan ja välillisesti. Esimerkiksi viruksen leviämiseen ja sairastumiseen liittyvät uhat voivat lisätä eriarvoistumista kouluissa ja kotona. UNESCO:n mukaan koronaviruspandemia vaikuttaa haitallisesti lukemattomien lasten ja nuorten elämään. Koulujen sulkeminen hankaloitti myös monen aikuisen elämää. Vähävaraisissa lapsiperheissä nämä ongelmat helposti kasautuvat. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) huomauttaa, että koulujen sulkemisen tulee olla viimeisimpiä keinoja epidemian hallinnassa. Keskiöön nousee kysymys: miten turvaamme lasten ja nuorten perusoikeudet ja hyvinvoinnin ilman kohtuutonta terveydellistä riskiä heille ja heistä huolehtiville aikuisille sekä yhteiskunnalle laajemmin?

Vaikka on vielä epäselvää kuinka tehokkaasti lapset levittävät virusta, oppilaitoksilla on selvä rooli koronavirusepidemian kehityksessä. Ahtaat ja huonosti ilmastoidut tilat ovat aerosolivälitteisen viruksen leviämistä kiihdyttäviä ympäristöjä. Kiihtyvän koronavirusepidemian hallinnasta tulee hyvin vaikeaa, jos lähiopetusta järjestetään laajasti varovaisuutta noudattamatta. On olennaista tukahduttaa koronavirus, jotta koulut voidaan avata turvallisesti, kuten WHO:n hätätilaohjelman johtaja Mike Ryan on painokkaasti ilmaissut.

Levittävätkö lapset ja nuoret koronavirusta?

Kattavan tilannekuvan saaminen siitä, kuinka herkästi lapset sairastuvat ja tartuttavat, on ollut koronapandemian aikana hyvin haasteellista. Monissa maissa koulut suljettiin samaan aikaan tai ennen muiden torjuntatoimien käynnistämistä, jonka vuoksi lasten todennäköisyys saada tartunta ja tartuttaa muita vähenivät merkittävästi. Monen toimenpiteen samanaikainen aloittaminen tai lopettaminen hankaloittaa entisestään päätelmien tekemistä. Lisäksi haasteita tutkimukselle aiheuttaa koronavirukselle tyypillinen leviämistapa eli superleviäminen laajoine tartuntaryppäineen. Muun muassa näistä seikoista johtuen tutkimusten tulokset ovat olleet erittäin vaihtelevia, ja niistä on vaikea vetää suoraviivaisia politiikkasuosituksia

Ranskassa tehty tutkimus ja Etelä-Koreasta julkaistu raportti antavat kuitenkin ymmärtää, että muutos lapsen tartuttavuudessa tapahtuu murrosiässä. Toisaalta esimerkiksi Islannissa ja Vietnamissa koulujen avaaminen ei ole johtanut voimakkaaseen epidemian kiihtymiseen muiden määrätietoisten epidemiaa estävien toimien ansiosta. Sen sijaan Kanadassa, Ranskassa ja Israelissa koulujen avaaminen on liitetty epidemian kiihtymisen osatekijäksi, ja koulut on tietyissä tapauksissa päätetty sulkea uudelleen. Yhdysvalloissa on lisäksi todettu tartuntaryppäitä eri osavaltioiden päiväkodeissa. Ruotsissa koulut ovat olleet auki koko pandemian ajan, mutta tilanteesta on vaikeaa vetää suoria johtopäätöksiä. Maassa on muun muassa ilmennyt kouluihin liittyviä ryppäitä, jotka ovat johtaneet jatkotartuntoihin.

Vaikka tutkimustulokset näyttävät viittaavan siihen, että lapset eivät ole yhtä tartuttavia kuin aikuiset, koulujen merkitystä epidemian etenemisessä ei pidä aliarvioida. Lapset viettävät huomattavan osan päivästään koulussa, joissa mahdollisia altistukseen johtavia kohtaamisia on jatkuvasti. On vielä epäselvää, kuinka suuri merkitys koulupäivän mittaisella intensiivisellä altistuksella on tartuttavuuteen. Lisäksi on huomattava, että ahtaiden ja huonosti ilmastoitujen sisätilojen merkitys korostuu aikuisväestön superleviämistapauksissa. Emme vielä varmuudella tiedä, superleviääkö koronavirus myös lasten keskuudessa. Tiedämme kuitenkin, että lapset voivat olla osa tartuntaketjuja. Lisäksi tutkimusten mukaan lasten nenänielunäytteissä on havaittu suhteellisesti sama määrä koronavirusta kuin muissa ikäryhmissä. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan ole tae tartuttavuudesta, mutta korostaa sitä, että tutkimustiedon puuttuminen ei ole syy olla ryhtymättä varotoimenpiteisiin.

Yleisvaarallisen tartuntataudin leviäminen tulee tartuntatautilain mukaan estää. Lapsille tauti on usein oireeton tai vähäoireinen, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset eivät tartuttaisi esimerkiksi muita oppilaita, opettajiaan tai vanhempiaan. Lievänäkin sairastettu COVID-19 voi vaatia viikkojen sairauslomaa, ja näyttö pitkäaikaisista jälkitaudeista (myös lapsilla ja teineillä) kasvaa päivä päivältä.

On myös huomioitava toisen asteen ja korkeakoulujen opiskelijoiden asema. Riski sairastua vakavaan koronavirustautiin kasvaa iän mukana, mutta toisaalta jopa lievät tautimuodot voivat johtaa pitkäaikaiseen oireiluun.

Miksi virus leviää oppilaitoksissa?

Suljetut ja ahtaat tilat, heikko ilmanvaihto, pitkään jatkuva kanssakäyminen väenpaljoudessa ja varsinkin sisätiloissa hengittäminen ja äänenkäyttö edistävät virusaerosolin leviämistä. Esimerkiksi laulaminen, huutaminen, aivastaminen ja yskiminen ovat valitettavan tehokkaita tapoja siirtää virusta keuhkoista ympäristöön. Mitä paremmin estämme aerosolia tuottavia toimintoja sisätiloissa, sitä paremmin pystymme hallitsemaan ja tukahduttamaan epidemian. Vähäisintä viruksen leviäminen ympäristöön on, kun toimimme rauhallisesti, noudatamme hiljaisuutta ja pidämme maskin kasvoillamme.

Aerosolivälitteisessä taudissa keskeiseksi nousee myös ilmanvaihdon rooli. Koulujen pandemia-ajan ilmanvaihdon ohjeistusta on tarjonnut muun muassa REHVA, eurooppalaisten LVI-alan henkilöstöjärjestöjen muodostama järjestö. Ilmanvaihdon osalta helpoin ratkaisu on järjestää opetus ulkotiloissa aina silloin kun mahdollista. Myös ulkokoulussa on kuitenkin huolehdittava käsihygieniasta, riittävistä turvaväleistä ja käytettävä maskia.

Nopeus on valttia epidemiariskien hallinnassa

Koulujen turvallinen avaaminen voi mallinnustutkimusten mukaan edellyttää laajamittaisia yhteiskunnallisia suojautumis- ja torjuntatoimia. Päätöksentekoa on tasapainotettava tarkoin yhteiskunnan kokonaisedulla. Elämä ei ole mustavalkoista, mutta pandemiatilanteessa on “ylireagoitava”: jos oppilaitokset muodostavat uusia tartuntaryppäitä tai -altistustapauksia, ainakin niiden paikallinen sulkeminen voi olla perusteltua.

Korostamme sitä, että monien suojatoimien hyöty riippuu taudin prevalenssista, mutta meillä ei ole kovin hyvää kuvaa maan sisäisistä vaihteluista. Prevalenssi kasvaa väistämättä viikossa ennen kuin pienintäkään nousua on havaittu testauksessa, mutta "aikaviiveen" seurauksena on voinut syntyä jo uusia tartuntaketjuja. Yhteiskunnan tasolla laajemmin, uusien tartuntatapausten ennaltaehkäisy, väestötestaus, hyvin tehokas kontaktien jäljittäminen ja todettujen tapausten eristäminen, hillitsevät tehokkaasti epidemian leviämistä.

Koulujen turvallisen avaamisen edellytyksenä on, että riittävä testaus-, jäljitys- ja eristysvalmius on uusien tartuntojen ennaltaehkäisyn tavoin varmistettu. Reaaliaikaisen tilannekuvan muodostaminen on ehdoton edellytys sille, että kouluja ei avata liian aikaisin tai pidetä suljettuina liian kauan. Kun koulut avataan, pitää viranomaisilla olla riittävät alueelliset valmiudet sulkea kouluja ja käynnistää muita alueellisia torjuntatoimia epidemian tukahduttamiseksi. Samalla koulujen ja oppilaitosten pitää olla valmiita nopealla aikataululla siirtymään etäkouluun ja -opiskeluun (mukaan luettuna verkko-opetus).

Haluamme kannustaa opetus- ja kulttuuriministeriötä, Opetushallitusta, sosiaali- ja terveysministeriötä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta ja opetusalan järjestöjä ennen kaikkea seuraamaan tarkoin koulujen avaamisen vaikutuksia epidemiatilanteeseen sekä käynnistämään välittömästi monialaisen avoimen yhteistyön koulujen avaamisen liittyvien parhaiden käytänteiden hyödyntämiseksi. Näin pystymme tarkkailemaan nopeasti muuttuvaa tilannetta paremmin, tekemään aiempaa nopeampia tietoperustaisia päätöksiä ja tarjoamaan mielenrauhaa niin opiskelijoille, opettajille kuin myös vanhemmille.

Lasten turvallinen koulunkäynti tulee turvata rajoittamalla vähemmän olennaisia aktiviteetteja. Epidemiaa tulee laajemmin hillitä etätyösuosituksella ja välttämällä kokoontumisia. Erityisesti tulee välttää superleviämistä mahdollistavia kokoontumisia ahtaissa sisätiloissa. Lisäksi on hellittämättä jatkettava oireisten kotikaranteeneja, erinomaista käsi- ja -yskimishygieniaa ja turvavälejä. Kouluissa puhe, laulu ja myös huuto ovat osa tavanomaista kanssakäymistä, mutta niitäkin on hyvä mahdollisuuksien mukaan rajoittaa, jotta viruksen leviämistä edellä mainituissa riskitilanteissa voidaan välttää.

Kasvomaskien käyttö oppilaitoksissa

Kuten yhteiskunnassa laajemmin, myös oppilaitoksissa on otettava käyttöön maskit tehokkaana suojatoimena. Maski suojaa jossain määrin käyttäjäänsä ja saattaa johtaa pienemmän viruskuorman myötä lievempään koronavirustautiin. Vielä tärkeämpää on kuitenkin laajamittaisen maskinkäytön suoja kanssaihmisille.

Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) suosittelee tuoreessa ohjeistuksessaan maskinkäyttöä kouluissa. Maskit ovat käytössä kouluissa jo muun muassa Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Israelissa, Etelä-Koreassa, Japanissa, Vietnamissa ja Taiwanissa. Kanadassa joukko lääkäreitä on lähestynyt maan viranomaisia maskinkäyttöä koskevalla avoimella kirjeellään, jossa he vaativat maskinkäyttöä pakolliseksi muun muassa kouluihin. Myös Yhdysvaltain lastenlääkärijärjestö American Academy of Pediatrics, joka tunnetaan varovaisuudestaan, kehotti huomioimaan maskit osana epidemian torjuntaa. Maskinkäyttöä harkitaan jo muun muassa Kaliforniassa. Yksinään maskinkäyttö ei kesää tee, mutta näytön perusteella jopa itse askarrelluilla maskeilla voi olla merkittävä vaikutus epidemian pysäyttämisessä. Motto voisi olla vaikkapa: Minun maskini suojaa sinua, ja sinun maskisi suojaa minua. Yhdessä teemme tästä päivästä turvallisen ja mukavan.

Olemmeko valmiita avaamaan oppilaitokset?

Koronaviruspandemia leviää edelleen, uuden aallon merkkejä on monissa maissa, ja yhtä kaikille, kaikkialla, kaikkina aikoina sopivaa ja helppoa ratkaisua koulujen turvalliseen avaamiseen ei ole keksitty. Emme usko, että sellaista on mahdollista kehittää, vaan on noudatettava varovaisuutta, edettävä harkiten, etsittävä erilaisia toimintamalleja ja katkaistava koronaviruksen leviäminen.

Oppilaitoksien osalta on tehtävä järkiperäisiä, myötätuntoisia ja riskiperusteisia päätöksiä. Esimerkiksi oppilaitosten avaamis- ja sulkemispäätöksissä on otettava huomioon myös epidemian alueelliset erot, kertyvä tieto ja muutkin kuin kouluja koskevat koronaviruksen tukahduttamiseen tähtäävät torjuntatoimet. Samaan aikaan on rinnalla kehitettävä lasten ja nuorten kehitysvaiheet huomioivia opetusratkaisuja.

On erityisen vaarallista altistaa iäkkäämpiä tai riskiryhmäläisiä ja heidän perheitään taudille, joka on heille potentiaalisesti tappava tai vammauttava. Siksi kotien sekä opettajien ja muiden kouluissamme työskentelevien ammattiryhmien tilanne tulee huomioida. Toisin kuin esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisilla, opetushenkilöstöllä ei ole lähtökohtaista pätevyyttä arvioida omaa tai oppilaittensa tartuntariskiä. Oppilaitoshenkilökunta on kansallinen pääoma, jonka suojelu on välttämätöntä.

Suomessa koulut avautuvat keskellä koronakriisin toisen aallon alkua elokuun puolivälissä. Epidemian kiihtyminen ei tule yllätyksenä. Maailmalta saatujen tietojen valossa epidemian vaillinaista tukahduttamista seuraava rajoitusten nopea purku johtaa tartuntamäärien kiihtyvään kasvuun ja pahimmillaan katastrofiin. Koulujen avaaminen koko maassa on hätiköity ratkaisu nykytilanteessa, jossa epidemia taas selvästi kiihtyy. Opetushallituksen erityistoimet eivät sellaisinaan vaikuta riittäviltä estämään epidemian leviämistä. Terveydenhuollon testaa-jäljitä-eristä-hoida -koneisto pettää mahdottoman tehtävän edessä, jos emme onnistu tehokkaasti estämään uusia tartuntoja. Tämä koskee myös kouluissa tapahtuvia altistuksia. Maskinkäyttö onkin syytä aloittaa välittömästi tartuntatautilain aluekohtaisuusperiaatteen mukaisesti erityisesti pahimmilla epidemia-alueilla. Kouluja ja oppilaitoksia ei kuitenkaan ole toistaiseksi käsitelty lainkaan riittävästi maskinkäyttöä koskevassa viranomaisviestinnässä.

Koulut avataan kohta, koululaiset odottavat jo ystäviensä ja opettajiensa tapaamista – monesta lähteestä syntyy tunnetusti tavallisinakin syksyinä vilkas tartuntojen vuo – ja selkeä maskisuositus puuttuu edelleen. Elleivät päättäjät saa sellaista aikaiseksi, on opettajien oltava valppaita, luovia ja oma-aloitteisen rohkeita. Heillä on kyllä siihen tarvittavat valmiudet.

Amerikkalainen lastenlääkäri Dimitri A. Christakis totesi hiljattain, että vuosien kuluttua, kun lapset ja nuoret pohtivat pandemian vaikutusta elämäänsä, he tulevat pitämään meitä aikuisia moraalisesti vastuullisina. Ja niin me olemmekin.

Kirjoittajat

Patrik Scheinin on kasvatustieteen professori Helsingin yliopistosta. Hän on toiminut muun muassa kasvatustieteellisen tiedekunnan pitkäaikaisena dekaanina ja varadekaanina sekä ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajana. Hänen kiinnostuksensa on suuntautunut erityisesti koulutuksen arviointiin sekä tutkimusmenetelmällisiin kysymyksiin. Scheinin on osallistunut Eroon koronasta -työryhmän toimintaan oman asiantuntemuksensa puitteissa.

Thomas Brand, VTM, MA, insinööri (YAMK), on Eroon koronasta -työryhmän koordinaattori. Hän toimii myös EndCoronavirus.org- ja Pandemia.fi-vapaaehtoisverkostoissa. Hänen tuottamiaan ja kääntämiään korona-aiheisia artikkeleita voit lukea Brandin kirjastosta.

Henri Lampikoski on korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri ja Eroon koronasta -vapaaehtoisverkoston perustajajäsen.

Riina Rupponen on yrittäjä. Hän vastaa Eroon koronasta -työryhmän visuaalisesta sisällöstä ja on osallistunut aktiivisesti ryhmän toimintaan. Rupponen on seurannut koronaviruspandemian kehitystä alkuvuodesta alkaen. Hän vastasi Pandemian torjunnan toinen erä -raportin ulkoasusta ja sisällöllisestä muotoilusta.