Sisällysluettelo
Nolla.
10. huhtikuuta maailmalla vietetään Zero Covid -päivää. Zero Covid -strategiassa valtio sitoutuu nollatavoitteeseen, eli siihen, että maan rajojen sisäpuolella uudet koronatapaukset ajetaan määrätietoisin ja pikaisin toimin nollaan, ja ne myös pidetään nollassa. Tämä vaatii maan sisäisten toimien lisäksi kattavia, tehokkaita ja täsmällisiä rajatoimenpiteitä onnistuakseen - testausta ja karanteeneja - mutta onnistuessaan mahdollistaa paluun normaaliin kotimaan rajojen sisäpuolella.
Eli ei enää harrastustoiminnan tai tapahtuma- ja ravintola-alojen lamatilaa, mutta erityisesti: ei enää uusia kuolemia, uusia pitkäaikaissairaita tai epidemiatilanteen katastrofaalisen pahenemisen ja terveydenhuollon romahtamisen vaaraa. Koronaviruksen eliminoinut valtio on myös muita turvallisemmassa asemassa tilanteessa, jossa rokotelogistiikka ontuu tai entistä hankalampia muuntoviruksia ilmestyy. Kaikista strategiavaihtoehdoista vain nollatavoitteeseen sitoutuminen vie meidät pikaisesti normaaliin rajojemme sisäpuolella.
Missä olemme nyt
Suomessa rokotetaan ja vuoroin lisätään ja vähennetään rajoituksia. Rokotukset etenevät verkkaisesti, ja teoreettiseen laumasuojaan riittävä rokotusaste saavutettaisiin nykykäsityksen mukaan ehkä loppuvuodesta 2021. Maamme epidemiatilanne on alkuvuodesta kiristynyt, minkä vuoksi rajoitustoimia on jouduttu ajoittain tiukentamaan.
Nykyisen toimintamallin tavoitteena on terveydenhuollon kantokyvyn turvaaminen siihen asti, kunnes maassamme on saavutettu oletettu laumasuoja rokottamalla.
Tähän malliin sisältyy kuitenkin keskeisiä ongelmakohtia. Ensinnäkin, malli on haitallinen kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joilla pitkittyneet rajoitukset ovat ongelmallisia. Monilla talouden, kulttuurin, urheilun ja sosiaalisen elämän osa-alueilla ollaan katastrofin partaalla puutteellisten rajoitustoimien pitkittyessä hamaan tulevaisuuteen. Toiseksi, malliin on sisäänrakennettu eettisesti kestämätön ajatus siitä, että osa väestöstä tulee sairastumaan, pitkäaikaissairastumaan, ja kuolemaan tartuntatautiin, joka olisi paremmalla mallilla kokonaan pysäytettävissä. Kolmanneksi, malli ei huomioi nykyrokotteelle vastustuskykyisen muuntoviruksen mahdollisuutta. Rokoteresistentti muuntovirus tekisi maahan päästessään kaikki nykymallin puitteissa tehdyt nykyiset ja tulevat uhraukset turhiksi.
Missä haluaisimme olla
Jotta maahamme ei enää pääsisi yhtäkään uutta muuntoviruskantaa, pitää rajamme pystyä pysäyttämään ne. Tauti leviää vain ihmisten kautta, joten tehokkaiden ja tarvittaessa pakollisten karanteeni- ja testauskäytäntöjen myötä Suomi on mahdollista sulkea koronalta ja myös sen muuntoviruksilta.
Jotta elämämme voisi palata normaaleihin uomiin rajojemme sisällä, tulee tartuntatapaukset ajaa maamme sisällä nollaan lyhyin, päättäväisin ja tehokkain toimin, minkä jälkeen yhteiskunta voidaan avata vihreiden alueiden laipioinnin ja turvallisen matkustuskuplan menetelmällä. Tämä on ainoa keino palata vielä tämän vuoden puolella normaaliin ja turvata terveyden lisäksi lähikontaktia vaativien alojen (esim. ravitsemus- ja tapahtuma-ala) taloudellinen tilanne.
Euroopassa kannanotot nollatavoitteen puolesta lisääntyvät kaiken aikaa. Euroopan ulkopuolella mm. Kanadan monissa osissa, Taiwanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa epidemia on saatu haltuun nollatavoitteen myötä ja elämä on palannut normaaliuomiinsa kaiken paitsi ulkomaanmatkailun osalta. Nollatavoitteeseen vaadittavia toimia ei siis tarvitse keksiä uudelleen, vaan maailmalta löytyy lukuisia toimivia esimerkkejä, joiden oppeja pitäisi Suomessakin hyödyntää. Konkreettiset keinot ovat tiedossa ja tieto on saatavilla.
Suomi on hitaasti kiristänyt koronarajoituksia pisteeseen, josta puuttuu keskeisimpänä julkilausuttu nollatavoite. Ilman oikein ymmärrettyä ja julkilausuttua nollatavoitetta tähänastiset ja uudet uhraukset tulevat kuitenkin vesittymään, kun rajoituksia taas epäjohdonmukaisesti ja vääräaikaisesti lievennetään. Viimeistään maahan päästetyt muuntovirukset pitävät tästä huolen.
Nollatavoite toisi Suomen kansalle yhteisen päämäärän jota kohti taistella, sekä konkreettista uskoa parempaan tulevaisuuteen. Samalla nollatavoite on ainoa, jonka oikein tulkittu tartuntatautilaki sallii. Se on myös oikea tapa sovittaa yhteen eri perusoikeudet, joiden joukossa oikeudella elämään on erityinen sijansa.
Suomen tulee sitoutua koronastrategiassaan nollatavoitteeseen. Vain nollatavoite mahdollistaa pikaisen paluun normaaliin.
16 syytä eliminoida
Uuden-Seelannin Terveysministeriön COVID-19-neuvonantoryhmän jäsen, epidemiologian professori Michael Baker listasi The Guardian -lehden artikkelissa syitä, joiden vuoksi valtioiden tulisi harkita nollatavoitetta (eliminaatiostrategiaa):
- Eliminaatio pelastaa henkiä.
- Eliminaatio vähentää long-covid -tapauksia väestössä.
- Eliminaatio on tasa-arvoista. Pandemiat kasvattavat eriarvoisuutta.
- Eliminoineissa maissa on vähemmän taloudellista taantumaa kuin maissa jotka “opettelevat elämään viruksen kanssa”
- Eliminaatio on mahdollista, ja se toimii monenlaisissa eri olosuhteissa ja kulttuureissa.
- Viruksen voi eliminoida voimakkaastakin paikallisesta tartuntatilanteesta huolimatta.
- Eliminaatio muuttuu sitä helpommaksi, mitä useampi maa sen omaksuu. Rajatoimia voidaan näiden maiden välillä vähentää, luoden turvallisia matkustuskuplia ja “vihreitä alueita”.
- Tehokkaat rokotteet tekevät eliminaatiotavoitteen saavuttamisesta helpompaa.
- Julkilausuttu nollatavoite motivoi voimakkaasti ja helpottaa toimien koordinaatiota. Toisin kuin epätäsmälliset tavoitteet, joihin liittyy pysyvä epävarmuus.
- Eliminaatio on kestävä vaihtoehto. Eliminaatiomaissa on tapahtunut yksittäisiä rajavuotoja ja ryöpsähdyksiä, mutta ne on saatu pääasiallisesti kuriin ja nollatavoitteeseen on päästy takaisin.
- Vaikka virus mutatoituu, eliminaatio toimii silti.
- Eliminaatio toimii, vaikka rokotteiden tuoma suoja olisi rajallinen. Esimerkiksi, jos rokotteet estävät jatkotartuntoja vain rajallisesti.
- Eliminaatio voi vähentää vaarallisempien muuntovirusten ilmaantuvuutta. Mitä vähemmän virusta väestössä pyörii, sitä vähemmän mutaatiomahdollisuuksia sille tarjoutuu.
- Lockdownien käyttö muuttuisi vähemmän tarpeelliseksi. Uuden-Seelannin kaltaiset maat ovat viettäneet huomattavasti vähemmän aikaa lockdownissa kuin suurin osa epidemian hidastamiseen ja siten terveydenhuollon turvaamiseen pyrkineistä maista.
- Eliminaatiostrategia vähentää muidenkin hengitystievirusten leviämistä, erityisesti influenssan, johtaen vähäisempään määrään sairaalajaksoja ja kuolemia myös näiden osalta.
- Eliminaatio on hyvä välivaiheen ratkaisu sillä aikaa kun etsitään optimaalista pitkän tähtäimen strategiaa, jota ei vielä tunneta.
Allekirjoittajat
Martin Scheinin, OTT, Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori. European University Institute, Firenze
Annamari Ranki, professori, iho- ja sukupuolitautien klinikan ylilääkäri, AIDS/HIV-konkari.
Henri Lampikoski, LL, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Thomas Brand, VTM, Eroon koronasta -työryhmän koordinaattori
Esa-Pekka Pälvimäki, lääketieteen tohtori (molekyylifarmakologia), erikoislääkäri, HUS
Matti Heino, VTM (sosiaalipsykologia), BBA, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Elina Laamanen, HT
Pirta Hotulainen, PhD, dosentti, tutkimusryhmän johtaja, Lääketieteellinen tutkimuslaitos Minerva
Harri Tohmo, LT, MBA, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri
Risto Kuosa, LL, anestesiologian ja tehohoidon ylilääkäri, Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä
Valtteri Häyry, LT, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Jukka Koskela, LT, sisätautien erikoistuva lääkäri HUS, Suomen Akatemian kliininen tutkija, FIMM ja Broad Institute of MIT and Harvard
Jari Siironen, LT (molekyylibiologinen patologia), dosentti, Neurokirurgian teho- ja valvonta, osastonylilääkäri, HUS
Patrik Scheinin, kasvatustieteen professori, Helsingin Yliopisto
Ville Vuorinen, apulaisprofessori (aerosolifysiikka), Aalto-yliopisto