Asiantuntijaryhmä ottaa kantaa korona-ajan vaikeimpiin kysymyksiin: Onko entiseen paluuta, millaisen tulevaisuuden haluamme?

Videotallenne

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että pandemia on muuttanut maailmaa, eikä meillä ole paluuta entiseen. Rokotteet ovat tärkeä työkalu epidemian hallinnassa. Rokottamista pitäisi edistää kaikin käytettävissä olevin tavoin ja varautua kausirokottamiseen.

Kotimainen rokotetuotanto edesauttaisi nopeuttamaan rokotteiden muuttamista uusien varianttien mukaisiksi ja niiden jakelua väestölle. On odotettavissa, että rokotteet toimivat tehokkaasti ja ehkäisevät vakavaa tautimuotoa sekä tartuntoja. Rokotusten tehoa on kuitenkin seurattava tarkasti ja tulokset viestittävä avoimesti yllätysten välttämiseksi.

Rokotusten vaikutukset pitkittyneisiin koronaoireisiin ovat toistaiseksi vielä epäselvät, vaikka oletus on että rokotukset ehkäisevät myös niitä. Myös lapset pitää rokottaa, heti kun se on mahdollista. Jos lapsia ei rokoteta, on suuri riski, että virus jatkaa leviämistä lasten keskuudessa

Rokotteiden kanssa voidaan jatkaa samoilla periaatteilla kuin ennenkin. On seurattava tartuntojen määrää ja reagoitava heti lisätoimilla, jos tartunnat jostain syystä lisääntyvät. Rokotukset helpottavat tartuntojen pitämistä alhaalla. Alhaisten tartuntamäärien tavoitteista ei ole syytä tinkiä. Mittarina tulisi olla tartuntojen seuranta, sillä terveydenhuollon kapasiteetin seuraaminen ei huomioi pitkittyneistä korona oireista aiheutuvia ongelmia yhteiskunnalle ja yksilöille.

Testaa-jäljitä-eristä -toimintamalli on keskeinen toimi ja pikatestaus koti- ja seulontakäyttöön pitäisi ottaa aiempien TJE-toimien tueksi. Rajoille on syytä kehittää ketterät ja toimivat testaus- ja karanteenikäytännöt, jotka mahdollistavat sujuvan matkailun ja viruksen maahantulon estämisen. Suomen tulee myös sujuvoittaa hallintokäytänteitä niin että päätökset saadaan varmemmin vietyä käytäntöön. Alueet tulisi sitouttaa nopeaan päätöksentekoon, jossa toimet seuraavat nopeasti, jos tietty tartuntataso ylitetään.

Rokotusten tehokkuustuloksia odotellessa eliminaatio-strategia, jossa tartunnat painetaan määrätietoisesti nollaan, on selvästi nopeavaikutteisin ja varmin strategia. Siinä yllätyksille annetaan hyvin pieni mahdollisuus. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että virus saadaan hävitettyä maapallolta. Tämän takia eliminaatio-strategia edellyttää tiukkaa rajojen terveysturvallisuutta, kunnes väestö on kattavasti rokotettu. Yleisesti Suomen on syytä varautua erilaisiin skenaarioihin sillä tulevaisuudessa on useita riskitekijöitä.

Hallitus on laatinut exit-suunnitelman seuraaville viidelle kuukaudelle. Oikean toimintamallin saavuttamiseksi täytyy ymmärtää, mihin COVID-19 epidemia on kehittymässä ja mitkä ovat pidemmän ajanjakson tulevaisuuden näkymät.

Videotallenne keskustelusta löytyy Youtubesta.

Tiivistelmä on puhujien hyväksymä ja siitä on poistettu havainnollistavat esimerkit.

Pirta Hotulainen

Paneelikeskustelun puheenjohtaja

Keskustelijat

Paneelikeskustelussa olivat mukana Matti Jantunen, Sanna Kurronen, Jyri Engeström, Henri Lampikoski ja Thomas Brand. Paneelin puheenjohtajana toimi Pirta Hotulainen.

Jantunen on THL:n terveydensuojelun tutkimusprofessori (emeritus), joka on kirjoittanut runsaasti koronapandemiasta ja sen torjunnasta.

Engeström on pitkän linjan pääomasijoittaja ja tehnyt uraauurtavaa toimintatutkimusta Yhdysvalloissa koronatestauksen parissa.

Kurronen on valtiotieteiden tohtori, EVA:n ekonomisti ja kirjoittanut koronapandemian aikana muun muassa testauksesta useita kirjoituksia.

Lampikoski on Eroon koronasta -työryhmän perustajajäseniä ja erikoislääkäri.

Brand on valtiotieteiden maisteri ja ollut mukana Eroon koronasta -työryhmän toiminnassa alusta alkaen.

Hotulainen on solubiologi ja neurotieteilijä. Hän kuuluu Eroon koronasta -työryhmän perustajiin.

Onko paluuta entiseen? Miten elämämme tulee muuttumaan tämän pandemian myötä? Millaisen tulevaisuuden haluamme?

Matti Jantunen: Haluamme tulevaisuuden, jota mikään pandemia ei hallitse. Uusi normaali ei tule olemaan sama kuin mikä meidän elämämme oli ennen pandemiaa. Matkailun, tapahtumien ja ravintolatoiminnan palaaminen normaaliin tulee olemaan hidasta. Etätyö tulee lisääntymään verrattuna entiseen. Pandemia tulee olemaan merkittävä sukupolvikokemus, jossa moni asia ottaa uuden suunnan.

Henri Lampikoski: Meillä on todennäköisesti kaksi vaihtoehtoa: Luotetaan rokotteeseen ja SARS-CoV-2 jää endeemiseksi virukseksi kiertämään maapalloa, mikä tulee olemaan hyvin monimutkainen tilanne. Jos rokotteet eivät vähennä rokotettujen tartuttavuutta, rokotteilla virusta ei voi hävittää. Riskinä tässä skenaariossa on, että virus muuntuu koko ajan. Toinen vaihtoehto olisi tähdätä alueittain nollaan tartuntaan ja avata matkailua nollamaiden välille. Jos rokotteet ei pysäytä jatkotartuntoja, jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköinen skenaario mihin lopulta päädytään. Se on halvempi, turvallisempi ja terveellisempi vaihtoehto.

Jyri Engeström: Olisi hyvä, että ihmiset pääsisivät liikkumaan normaalisti, rajoilla pitäisi pysäyttää virus eikä ihmisiä. Tulevaisuudessa pandemian aiheuttama ihmisten eriarvoistuminen voi muodostua ongelmaksi. Esimerkiksi ihmisten jakoa rokotettuihin ja rokottamattomiin pitää välttää. Odotan että rokottamisen ansiosta saavutamme laumasuojan. Juuri tällä hetkellä kärsimme vielä rokotepulasta mutta hitaasti olemme siirtymässä laumasuojan puolelle (kuva -eri skenaariot). Todennäköisin tulevaisuuden skenaario on kausirokottaminen, joko koronaviruksen eri variantteja tai jotain uutta virusta vastaan.

Kuvio 1. Rokotteiden rooli pandemian torjunnassa. Lähde: Pandemian loppu ei ole varmaa

Rokotteiden valmistuksen ja jakelun pitää olla supertehokasta, jotta rokotteet ovat meillä ennen kuin uusi variantti saapuu meille. Tilanne on monimutkainen. Osa ihmisistä ei halua rokotetta ja sairastelee. Kotimainen rokotetuotanto parantaisi valmiutta tuottaa uusia kausirokotteita nopeasti ja riittävästi. Rajoilla tulee kehittää testaus- ja karanteenitoimintaa mikä mahdollistaisi sujuvan matkustamisen ja viruksen pysäyttämisen.

Matti Jantunen: Kausirokottaminen on todennäköinen skenaario. Viruksista ainoastaan isorokko on hävitetty ja siihen kului 200 vuotta. Endeemisyys ei kuitenkaan välttämättä ole ongelma, on paljon muitakin vaarallisia mikrobeja, jotka pyörivät endeemisinä, mm. tuberkuloosi ja HIV, mutta nämä eivät rajoita elämäämme. Rokotteiden ja estolääkkeiden jatkuvaa kehitystä tarvitaan.

Sanna Kurronen: Suomessa pandemia ei ole ollut kovin tuhoava Suomen taloudelle verrattuna esimerkiksi 90-luvun lamaan. Työttömyys on totta kai noussut, mutta pahasti kärsiviä aloja on suhteellisen vähän. Taloudella on hyvät mahdollisuudet toipua hyvin ja nopeakin palautuminen on mahdollista. Olisi hyvä, että jatkossa olisimme valmiimpia kohtaamaan sekä uusia viruksia että uusia variantteja sekä olisimme paremmin varautuneet kaikenlaisiin yllätyksiin. Kevyemmät toimet, kuten esimerkiksi maskit ovat toivottavia talouden näkökulmasta.

Mistä johtuu, että Aasia ja Oseania ovat selvinneet pandemiasta paremmin kuin Länsimaat? Mitä hallinnollisia ongelmia Suomessa on havaittu?

Matti Jantunen: Läntisissä yhteiskunnissa pandemian hallintaan oli huono valmius siksi että yksilöitävää yksilöä ei voi rajoittaa yhteisön hyväksi. Kulttuuri on tavattoman yksilöoikeuskeskeinen. Jopa tapauksissa, joissa yksilönoikeus on ristiriidassa suuren yksilöjoukon edun kanssa, yksilönoikeus menee etusijalle. Läntinen kulttuuri koetaan niin ylivoimaiseksi, ettei pystytä ottamaan oppia niistä maista, jotka ovat onnistuneet pandemian hoidossa parhaiten.

Sanna Kurronen: Uusien tietojen, toimien ja tekniikoiden käyttöönotto on ollut hidasta.

Jyri Engeström: Päätäntä on hajautettu. Suomessa eri instituutioiden työntekijät tuntuvat tähtäävän oman työnsä täydelliseen suorittamiseen mikä uudessa tilanteessa ei aina ole lopputuloksen kannalta paras ratkaisu. Joustavuutta aiempiin sääntöihin ja totuttuihin toimintamalleihin tarvittaisiin. Ongelma on ollut, että ihmiset eivät ole innostuneet miettimään miten saadaan kokonaisvaltaisesti paras ratkaisu. Jokainen pyrkii tekemään oman tonttinsa täydellisesti – mutta kokonaisuus kärsii. Valitettavan usein Suomen hallinnolliset päätökset päätyvät ”junaonnettomuuteen”, jossa yhden vaunun pysähtyminen (yksi virasto/yksi toimi) johtaa koko junan pysähtymiseen (operatiivinen kokonaisuus kärsii).

Matti Jantunen: Julkisen hallinnon kompastuskivi on pitkä ketju päätöksestä operatiiviseen toteutukseen, jossa jokainen porras voi pysäyttää etenemisen omasta mielestään hyvästä syystä. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentän testaus ja karanteeniin ohjaaminen on yskinyt jo vuoden verran.

Onko terveydenhuollon kantokyky myös jatkossa hyvä mittari epidemian hallintaan?

Matti Jantunen: Terveydenhuollon kantokyvyn käyttö mittarina ja päämääränä on absurdi ja vastuuton. Täytyy pyrkiä parempaan ja ehkäisemään sairastumisia.

Sanna Kurronen: Jos meillä on tieto, että kaikki ovat rokotteiden ansiosta turvassa, niin silloinhan meillä ei ole mitään ongelmaa. Silloin hyvin harva (jos kukaan) joutuisi sairaalaan. Talouden kannalta tiedon levittäminen avoimesti olisi tärkeää ja esimerkiksi tiedottaminen pitkittyneestä koronasta olisi tärkeää. Nyt ensimmäiset pitkittyneestä koronasta johtuvat työkyvyttömyyshakemukset ovat käsittelyssä. Olisi hyvä tietää miten paljon pitkittynyt korona tulee aiheuttamaan työkyvyttömyyttä. Talouden kannalta olisi hyvä, ettei strategia olisi niin tempoileva. Nyt siirryttiin muutamassa viikossa liikkumisrajoitusten valmistelusta ravintoloiden avaamiseen. Olisi hyvä saada tartunnat alas ja pitää ne matalalla tasolla, jolloin kaikki uskaltaisivat liikkua ja käydä esimerkiksi ravintoloissa. Jostain syystä terveys ja talous on laitettu vastakkain vaikka matalat tartunnat tukevat molempia.

Jyri Engeström: Pitkittyneen koronan vaikutukset ihmisten työkykyyn on Jenkeissä selvästi näkyvissä, Suomessa vähien tartuntojen takia ongelma ei varmaankaan ole yhtä suuri. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että jopa joka 3. koronan sairastanut saa jonkin tasoisia neurologisia oireita, jotka ovat vaikeita diagnosoida ja hoitaa. Miten tämä tulee vaikuttamaan talouden kehitykseen? Toinen kysymys on miten yleistä pitkittyneet oireet ovat lapsilla? Myös lapsia pitäisi suojata tartunnoilta.

Sanna Kurronen/Pirta Hotulainen: Ainakin Ruotsissa on todettu lapsillakin pitkittyneitä koronaoireita, Suomessakin tapauksia on. Lapsilla pitkittynyttä koronaa ei ehkä vielä tunnisteta.

Henri Lampikoski: Eliminaatiostrategia on varmin strategia, haittana siinä on matkustamisen vaikeutuminen. On naiivia, ettei ihmiset voi tinkiä matkustuskulttuuristaan, johon ovat nyt tottuneet. Ehkä Teneriffan loma ei ole pakollinen. Rokotteiden toimivuutta pitää seurata mutta niin kauan kuin rokotteiden toimivuus on vielä epäselvä, eliminaatiostrategia on varmin ratkaisu.

Thomas Brand: Hybridistrategia mahdollistaa alueellisen tukahduttamisen. Työkalut ovat kaikilla mailla samat ja päämäärä määrittää, miten erilaisia työkaluja käytetään. Tukahdutuksessa ja eliminaatiossa otetaan heti kaikki työkalut käyttöön, jolla saavutetaan nopeammin arki, jota virus ei rajoita. Rajojen terveysturvallisuus on ratkaiseva toimi.

Mikä on lasten rooli epidemiassa ja pitääkö lapset rokottaa? Miksi lasten tartuntoja on vähätelty eikä kouluissa tartuntoja ehkäistä päämäärätietoisesti?

Matti Jantunen: Lapset pitää rokottaa, heti kun rokotteet on testattu lapsille turvallisiksi. Rokottamisessa pitää olla hyvin paljon suurempi hyöty kuin haitta. Jos on epäilys rokotteen turvallisuudesta niin vanhemmat jättävät rokottamatta omat lapsensa.

Sanna Kurronen: Miksi lasten tartuttaminen on kielletty niin jääräpäisesti? Tiedottamisen koulutartunnoista pitäisi olla avoimempaa.

Thomas Brand: Rokotteita on jo testattu ikäryhmittäin. Lasten rokotuksessa on vapaamatkustuksen houkuttelevuuden ongelma. Tartunnat ovat yleisiä lasten keskuudessa ja lapsilla on tärkeä osa tartuntojen levittämisessä. Lasten sairastamisella ei tarvitse pelotella mutta on tärkeää ymmärtää lasten rooli epidemian dynamiikassa. Tapaustutkimusten ja jäljityksen datan avoin saatavuus on tärkeää.

Jyri Engeström: Lapset rokotetaan ihan varmasti, testauksessa vaan kestää vielä hetken.

Matti Jantunen: Viime keväänä ruotsalaiset arvioivat, että koulujen pitäminen auki vähentäisi vanhusten sairastavuutta 10 prosentilla, ja siksi lapset oli tärkeää pitää koulussa. Myös Suomessa lähtökohta on ollut, että lapset pidetään koulussa. Kansainvälinen epidemiologinen näyttö lasten tartunnoista ja tartuttavuudesta on kiistaton. Oireet lapsilla ovat yleisesti selvästi lievemmät. Kouluissa virusta voidaan jakaa eteenpäin. Tutkijoiden ei pidä yrittää olla mieliksi päätöksentekijöille. Tutkijan ei pidä ennakoida mitä häneltä halutaan kuulla.

Jyri Engeström: Koulutestausta voisi käyttää viemäriveden testauksen rinnalla arvioimaan yhteiskunnan viruskuormaa.

Thomas Brand: Meillä koulut suljetaan viimeisinä ja avataan ensimmäisinä. Koulut ovat yhtä turvallisia kuin yhteiskunta eli kun tartunnat ovat yleisesti vähissä, myös koulut ovat turvallisia. Päätösten tueksi tarvitaan mittareita, jotka esimerkiksi kertovat milloin on turvallista avata koulut. Pikatesteillä tehtävät seulonnat antaisivat informaatiota ja ne tulisi ottaa osaksi kansallista strategiaa.

Mitä muita toimia tarvitaan jatkossa rokotteiden lisäksi?

Sanna Kurronen: Ensin pitää tietää miten hyvin rokotteet toimivat ja ehkäisevät vakavaa sairastumista ja tartuntoja. Rokotteiden toimivuutta pitää systemaattisesti seurata ja tulokset pitää viestiä avoimesti. Seurannalla vältetään yllätykset, jotka hankaloittavat yritystoimintaa.

Henri Lampikoski: Rokotteissa on vielä monia epävarmuuksia kuten miten pitkän suojan ne antavat, kuinka suuri osa väestöstä saadaan rokotettua ja toimiiko ne hyvin kaikkiin variantteihin? Kuinka paljon rokotteet hidastavat epidemiaa? Nykyinen epävarmuuden tila kurittaa mm. tapahtuma-alaa. Epidemian ryöpsähtämiseen on jatkuva riski. Tapahtuma-ala joutuu odottamaan riittävää rokotekattavuutta. Tässä epätietoisuuden skenaariossa nolla tavoite edelleen puolustaa paikkaansa.

Jyri Engeström: Rokottamista tulee nopeuttaa kaikin keinoin. Pitäisi ymmärtää mitä mahdollisuuksia pandemia avaa Suomelle. Suomen pitäisi investoida kotimaiseen rokotetuotantoon. Voidaan kehittää tietojärjestelmiä. Rajoja ei pidä laittaa kiinni vaan rajoille pitää kehittää tehokkaat käytännöt pysäyttää virukset. Siinä on paljon työtä mutta se on vaivan arvoista ja sivussa voi syntyä kaupallistettavia tuotteita. Jojoilu on johtanut ihmisten jäätymiseen ja jähmettymiseen. Kukaan ei uskalla suunnitella mitään koronan varaan koska odotetaan, että kohta se katoaa. Sääli olisi, jos tästä ei opittaisi mitään. Pelkään, että meidät yllätetään huonosti valmistautuneina seuraavassakin pandemiassa.

Thomas Brand: Rokotteet toimivat, niiden määrä kasvaa ja niitä saadaan nopeammin. Rokotteiden muuttaminen uusia variantteja varten saadaan nopeammaksi, kiitos muun muassa mRNA-teknologian. Rokotteet ovat kuitenkin vain yksi hyvä työkalu muiden joukossa, yksi siivu juustokuvassa. Niistä ei ole pandemian pysäyttäjäksi sellaisenaan, ne eivät ole endgame. Jos lapsia ei rokoteta, virus voi ryöpsähtää milloin vain.

Testaa-jäljitä-eristä -toimintamallia tulee edelleen vahvistaa. Tähän tulisi ottaa uutena menetelmänä pikatestaus. Pikatestejä tulisi myydä kaupassa ja ihmiset voisivat testata itse itsensä kotona.

Matti Jantunen: Tukahduttamispolitiikka tarvitaan ja sen on oltava strategian perusta. Tukahduttamalla voidaan pelastaa tapahtuma-ala. Jos 2 vuotta pidetään tapahtumat suljettuna niin kulttuuriala on vaarassa hävitä. Testaa-jäljitä-eristä -toimintamalli on avainasemassa. Alueille on saatava velvoittava vastuu tehdä nopeita päätöksiä, aina kun ilmaantuvuus menee tietyn rajan yli. Suomen raja-arvot ovat nyt 20-kertaisia syksyn raja-arvoihin. On hullua kuvitella, että epidemia on meillä hallinnassa näillä raja-arvoilla. Rokotukset helpottavat sovittujen tavoitetasojen ylläpitämistä. Niistä ei pidä tinkiä yhtään. Mitä pidemmälle rokotuksissa päästään sitä helpompaa epidemian hallinta on.