Eroon koronasta -työryhmän jäsenet, tukijat ja vierailevat kirjoittajat julkaisevat verkkosivuilla ajankohtaisia näkemyksiä, kannanottoja ja näkemyksiä Suomen tilanteesta. Julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajien näkemyksiä ja mielipiteitä.
Kevään oppitunnit koronatestauksesta
Koronavirustaudin (COVID-19) toteaminen edellyttää, että otetusta näytteestä löytyy virusgenomia. Todettu tautitapaus on toki tärkeä tieto potilaalle ja hoitavalle taholle, mutta yhteiskunnalle sillä on usein vielä suurempi merkitys. Tautitapauksen toteaminen mahdollistaa tartuntaketjun katkaisemisen ja on yksi tärkeimmistä epidemian hallintatyökaluista. Laajamittainen ja tehokas testaus toimii siis epidemian leviämisen vastavoimana.
Maaliskuussa Suomessa havahduttiin tilanteeseen, jossa monessa muussa maassa jo nähty tartuntamäärien kasvu alkoi. Tartuntojen laajuudesta ei saatu käsitystä, sillä taudin toteamiseen ei oltu varauduttu riittävässä määrin. Materiaaleja testaamisen toteuttamiseksi maamme suurimmassa sairaalassa haalittiin akateemisten yksiköiden sähköpostilistoja myöden. Ajoittain puuttui pipetin kärkiä, toisinaan reagensseja.
Nyt laboratorioiden kyky testata on merkittävästi kevättä parempi. On kuitenkin huomattava, että testaaminen koostuu pääosin kolmesta tekijästä: potilaasta, näytteen ottavasta yksiköstä ja vasta lopuksi testin käsittelevästä laboratoriosta. Tällä hetkellä laboratoriokapasiteetti ei näytä olevan testauksen pullonkaulana, vaan haasteena on näytteenoton järjestäminen riittävän helpoksi potilaalle.
Tällä hetkellä testiin ei pääse ilman oirearviota, jolloin jopa tunnetut altistumistapaukset saattavat jäädä testaamatta. Välimatkat testiasemalle saattavat olla jopa yli 100 kilometriä, etäisyys joka vähäoireisen – voimakkaasti oireilevasta puhumattakaan – potilaan olisi pahimmassa tapauksessa taitettava omalla autolla tai taksilla.
Testiin pääsy onkin osoittautunut paikoitellen hankalaksi ja viranomaiset ovat myöntäneet näytteitä ottavan henkilöstön puutteen hidastavan koko prosessin kapasiteetin kasvattamista. Läpimenoaika – testin ja sen tulosten odotusaika – on testauksen tärkein mittari.
Tällä hetkellä testiin pääsyä voi joutua odottamaan paikkakunnasta riippuen jopa 2-4 vuorokautta näytteenottopullonkaulan vuoksi. Tautitapausten tunnistaminen, altistuneiden jäljittäminen ja tartuntaketjujen katkaisu viivästyy. Testejä otetaan noin 3 000, vaikka analysointikapasiteettia on jopa 18 000 näytettä päivässä.
Ehdotamme edelleen testaamisen kokonaiskapasiteetin nostamista yksityisten toimijoiden avulla vähintäänkin STM:n kansliapäällikön vaatimalle 25 000 testin vuorokausitasolle, joka kyettäisiin tuottamaan jatkuvasti epidemian pahentuessa. Ehdotamme myös, että testivalikoimaan otetaan välittömästi myös erilaiset viruksen tunnistavat pikatestit (joita valmistetaan myös jo Suomessa), jotka soveltuvat erityisesti vähäisen tautiepäilyn toteamiseen ja ainakin toistettuna myös tautiepäilyn poissulkuun. Vaikka pikatestien kyky todeta infektio onkin nykyään käytössä olevaa testiä heikompi, viimeisimmän tiedon mukaan niiden kyky havaita voimakkaasti tartuttava yksilö saattaa kuitenkin olla yhtä hyvä. Myöskin maan ulkorajoilla jo toteutettavaa tai suurissa tapahtumissa mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävää seulontaa tulisi ajatella tehtäväksi laajassa mittakaavassa pikatestein ainakin toistaiseksi pikatestien kustannusedun ja vastauksen saamisen nopeuden (kymmeniä minuutteja) vuoksi.
Selvää on, ettei nykyisestä 3 000 testin päivittäisestä tasosta päästä kertaluokkaa suurempaan testimäärään ilman testaamiskonseptin merkittävää muuttamista. Vetovastuu on paras jättää julkiselle sektorille, mutta yksityiset palveluntuottajat on kutsuttava mukaan savottaan.
Jukka Koskela, LT, on sisätauteihin erikoistuva lääkäri ja toimii lisäksi tutkijatohtorina Suomen molekyylilääketieteen instituutissa (FIMM) sekä Eroon koronasta -työryhmän aktiivina.
Sanna Kurronen, VTT, toimii ekonomistina Elinkeinoelämän valtuuskunnassa.
--
Koskelan ja Kurrosen mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 3.6.2020 >>